Paluu tulevaisuuden työelämään

"Palauta avaimet sitten kun jäät eläkkeelle", sanoi kokenut virastomestari, joka luovutti minulle ensimmäisen avaimeni kolmen hengen työhuoneeseen Tampereen yliopiston päärakennuksessa. Tulin kymmenen vuotta sitten opintoihin liittyvään työharjoitteluun ja tykästyin yliopistoon työpaikkana kertaheitolla. Harjoittelun jälkeen jatkoin työntekoa pätkien ja sijaisuuksien muodossa.

Työn ohessa opintojani viimeistellessäni mietin, mitäköhän minusta oikein tulisi isona. Työyhteisön konkarit olivat sitä mieltä, että kunhan hieman maltan, talosta vapautuu seuraavan kymmenen vuoden aikana eläköitymisen seurauksena niin paljon työpaikkoja, että saan vain poimia parhaat työt päältä. Ajattelin siis heittäytyä virran vietäväksi ja tarttua tilaisuuksiin sitten kun niitä tulee vastaan.

Tunnustan, että ajatus pitkästä ja turvatusta työurasta Tampereen yliopistossa kuulosti nuoren opiskelijaäidin korvaan hyvältä. Vuosien aikana todellisuus osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi. Töitä ja tilaisuuksia on riittänyt tartuttavaksi, mutta takuuta tulevaisuudelle ei edelleenkään ole. Nyt ei senkään vertaa kuin 10 vuotta sitten. Paljon on nimittäin muuttunut.

Vaikka en itse ole koskaan täysin ymmärtänyt kritiikkiä yliopiston muuttumattomuudesta tai muutosvastaisuudesta (ehkä olen itse työskennellyt jossain dynaamisessa kuplassa), on selvää, että yliopistoissa eletään aikoja, joissa yleinen taloudellinen tilanne ja valtion koko ajan vähenevä rahoitus synnyttää painetta tehdä yhä suurempia muutoksia ja radikaalimpia ratkaisuja. Siinä yhden pätkätyöläisen huoli omasta tulevaisuudesta tuntuu aika pieneltä.

Henkilökuntayhdistyksen luottamushenkilönä kannan itseni lisäksi huolta myös muista kaltaisistani, mahdollisesti vielä jopa enemmän niistä, jotka ehtivät jo tottua turvattuun työelämään, mutta joiden ympärillä totuttu turva voi murtua millä hetkellä hyvänsä. Me oman ikäluokkani pätkätyöläiset olemme jo tottuneet siihen, että skarppina on pysyttävä. Ihan koko ajan. Mutta entä jos työelämä onkin tähän asti kohdellut niin hyvin, ettei koskaan ole tarvinnut pitää puoliaan?

Haluan omalta osaltani olla mukana tekemässä työyhteisössäni hyvää. Haluan seistä heidän tukenaan, joilla ei ole joko asemaa tai ääntä puuttua epäkohtiin. Haluan, että ihmiset ovat tietoisia siitä, mitä omassa työpaikassa tapahtuu, ja haluan olla rohkaisemassa heitä osallistumaan ja toimimaan rakentavasti yhdessä – kukin omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Ihmettelen kuitenkin aina suuresti, kun joku haluaa asetella päähäni 'ay-hattua'. En minä jaksa oman työni, yksityiselämäni ja luottamustehtävieni ohessa kantaa vastuuta vielä koko ay-liikkeestä. Enkä sitä edes haluaisikaan. Haluan olla mukana vaikuttamassa siihen, minkälainen työpaikka Tampereen yliopisto on, ja kantaa oman korteni kekoon juuri tämän työyhteisön hyväksi.

Tampereen yliopiston henkilökuntayhdistys haluaa panostaa avoimeen ja monipuoliseen viestintään, ja kehittääkin toimintaa tältä osin koko ajan. Syksyllä matalan kynnyksen kohtaamisia tukemaan käynnistettiin luottarikahvit, ja uusimmaksi viestinnän välineeksi lanseerataan täten yhdistyksen blogi - molemmissa on tarkoitus käsitellä jäseniä koskevia ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä aavistuksen mutkattomammalla tavalla. Seuravana työn alla on jäsenten intrayhteisön aktivointi, suunnitelmat lyötiin siltä osin viime viikon hallituksen kokouksessa lukkoon. Projekti on niin sanotusti toteutusta vaille valmis.

Yhdistyksen tiedostusvastaavana sain kunnian avata tämän blogin kirjoituksellani. Toivon, että minä, tulevaisuudestaan säännöllisesti huolissaan oleva ja vielä työiältään nuori pätkätyöläinen voisin tuoda esiin erilaista näkökulmaa myös henkilöstön edustajan rooliin. Ajattelen, että yhdistyksen hallituksessa toimiminen antaa minulle parhaiten tietoa työyhteisöni ajankohtaisista asioista ja koen, että voin tiedotusvastaavan roolin kautta käyttää omaa kiinnostustani myös muiden hyödyksi.

Seuraavaksi päästämme blogissa ääneen pääluottamusmiehemme Jorma Viikin. Meidän lisäksemme blogiin tulevat kirjoittamaan myös monet muut toimijat yhdistyksestä ja sen laitamilta. Myös sinä voit olla yksi heistä, joten innokkaat kirjoittajat voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle. Myös ideoita blogitekstien aiheiksi otetaan vastaan. Tervetuloa mukaan!

Sari Haataja,
hallituksen jäsen, tiedotusvastaava ja luottamusmies
Tampereen yliopiston henkilökuntayhdistys ry